Citroen C3 Ilmastointivika & Opel Vectra C Laturinhihnan kiristin+jarrupalat

Elikkäs, meillä oli maanantai vapaa joten oltiin vaan tiistai hallissa.

Tälläkertaa aloitin päivän tutkimalla Citroen C3:sta, jossa ilmastointi ei suostunut toimimaan.

Jyri tuli jeesaamaan, kun sen työpari lähti Alavudelle hakemaan autonsa avaimia.

Alotettiin homma niin että kokeiltiin tuleeko kompressorille virtaa, ja eihän sinne tullut. Kun yritettiin selvittää miksei, niin ei saatu oikeen mitään mittaamalla, vikakoodeja lukemalla jne. irti koko hommasta.

Luettiin siis vikakoodit, mutta vikakoodinlukija ei löytänyt ilmastoinnin/ lämmityksen järjestelmää. Vain moottorinohjaukselta löytyi muutama vikakoodi, jotka eivät tosiaan auttaneet meitä ollenkaan. Poistettiin ne kuitenkin vikamuistista.

Mittailtiin myös muutamia moottoritilassa olleita sulakkeita ja vaikka mitä muuta. Mikään ei kertonut meille miksei Citroen anna kytkeä ilmastointia päälle.

Opettaja käski loppuen lopuksi katsomaan Googlesta, löytyisikö sieltä vastaavia tapauksia. Löytyihän sieltä, mutta kaikissa tilanteissa vika oli siinä, että kylmäainetta oli ollut liian vähän. Ja tämähän ei ollut tässä meidän tapauksessa mahdollista, sillä Citikan ilmastointi oli täytetty muutama päivä takaperin. 

Opettaja käski meidän jättää Citikka rikkinäisine ilmastoineen ja odotella, että koululle saapuu huoltoa vaativa Opel Vectra C.

Kerättiin siis Citikan ympäriltä koneet ja vehkeet pois ja odoteltiin joku 10min asiakkaan saapumista. Vectraan piti vaihtaa apulaitehihnan kiristin ja eteen jarrupalat.

Alotettiin apulaitehihnan kiristäjästä, Otin vanhan pois ja laitoin uuden tilalle, näin yksinkertaisuudessaan. Vaikka eihän homma niin yksinkertainen ollutkaan. En havaannu ottaa ollenkaan kuvia kun häärättiin Vectran parissa, sen kanssa kun oli vähän kiire ja hommaa riitti.

Tässä kuitenkin kuva Vectran apulaitehihnan kiristäjästä, kyseessä oli 2.2 TDi koneella oleva Vectra. 

Vanhan kiristäjän pois ottaminen ei ollut vaikeaa, mutta uuden asettaminen paikalleen olikin sitten aikamoista. Voimaa tarvittiin jotta toinen kiristäjän pulteista saatiin kierteille.

Kun hihnan kiristin oli vaihdettu aloitimme jarrupalojen vaihdoin. Tässä hommassa ei tainnut paljoa puoltatuntia kauempaa mennä. Otimme vain satulat irti, poistimme vanhat palat ja vaihdoimme uudet.

Kun homma oli valmis laitoimme Vectran nippuun ja siivosimme työpisteemme. 

Päivä oli kokonaisuudessaan mukava, Citikan kanssa vaan ei oikein saatu mitään aikaan, kun molemmat olivat hieman kokemattomia ilmastoinnin ja mittaamisen suhteen. Mutta Vectran parissa oli mukava työskennellä, vaikka apulaitehihnan kiristäjän kanssa vähän vastustikin!

Oma auto hallissa Opel Vectra A

Tosiaan tein maanantain ja tiistain omaa A Vectraa hallissa. Siitä oli käsijarruvaijeri poikki joten vaihdoin ne koululla.

Vectran käsijarrusysteemi on ensimmäisellä silmäyksellä todella vaikea ymmärtää, mutta kun hetken miettii ja tuumailee niin sen hoksaa kyllä. Käsijarrukahvalta lähtee yksi vaijeri jonka jälkeen tulee yksi pitkä vaijeri joka menee oikealle takapyörälle asti, Pitkä vaijeri ja lyhyt vasemmalle takapyörälle menevä vaijeri on yhdistetty toisiinsa metallisen osan avulla ja lyhyen vaijerin päässä on kierretanko jolla vaijerin kireyttä säädetään. Tätä on tosi vaikea selittää ymmärrettävästi pelkin sanoin.

Yllä olevassa kuvassa näkyy se metallinen osa joka yhdistää vaijerit. Pitkä vaijeri menee osasta läpi ja siitä oikealle takapyörälle. tuo kierretappi on lyhyemmän vasemmalta takapyörältä tulevan vaijerin pää joka kiristetään mutterilla tuohon metalliseen osaan. Tuskin kukaan tästä ymmärsi, mutta siirrytään itse työhön.

Pitkä vaijeri oli poikki, mutta olin ostanut molemmat vaijerit ja vaihdoin ne. Ja olihan se lyhytkin vaijeri jo melkein poikki, eli onneksi en säästänyt tällä kertaa! Homma oli oikeastaan yksinkertainen, tottakai muutama asia vastusti ja niitä oli mm. vaijerin löysääminen ja ''ohjainmuovien'' irroitus ja paikalleen laitto. Ja siis en keksinyt noille ''ohjainmuoveille'' oikeaa nimeä, mutta tässä kuva.

Molemmissa vaijereissa oli siis tuollaiset ja ne piti laittaa tukivarsissa oleviin pidikkeisiin, jotta vaijeri kulkee oikein. 

Sain vaijerit jo maanantaina vaihdettua, mutta säätö tuotti ongelmia. Kun säädin jarrukenkiä lähelle rumpua, tuntui oikean takapyörän rumppu laahaavan koko ajan, no laitoin säädön nollaan siltä puolelta, koska luulin kenkien laahaavan rumpua vasten. Kun kokeilimme käsijarrua dynamometrillä totesimme että oikean takapyörän jarruvoima on olematon. Päivä oli kuitenkin jo lopuillaan, joten ajoimme Vectran takaisin nosturillle odottamaan seuraavaa päivää.

Tiistaina aloitin avaamalla Vectran oikean takapyörän jarrut, heti kun otin satulan irti (tässähän on ns. ''levyjarrurummut'' takana, jossa siis vain käsijarru toimii rumpuratkaisulla) tajusin että se onkin ollut se joka laahaa, ei jarrukengät. Avasin rummun silti, koska kenkien säätö oli jumittunut. Purin kaiken kerran pois paikaltaan, laitoin säädön liikkumaan ja kasasin takaisin. 

Tässähän täytyy avata napamutteri, jotta rumpu saadaan irti, säädin siis vielä laakerivalyksen ennen kenkien säätöä. Kun kaikki oli säädetty, laitoin pyörän kiinni ja Vectra oli nipussa. 

Ei muuta kun auto jarrudynamometrille ja sormet ristissä toivoa että se on nyt hyvä. Ja olihan se! 

Kerrotaan nyt tähän loppuun vielä se, että kun Vectrassahan on madallussarja ja onhan se aika matala. Opettajamme meinasi ensin että se olisi ajetty 1- pilarinosturille, mutta kiinnihän se siihen jäi ! Nosturin tassussa oleva pultti juuttui runkopalkissa olevaan reikään ja saimme puoli tuntia tapella ennen kun saimme sen irti nosturista! Onneksi oli vain runkopalkki, ettei öljypohja!

Sellasta tällä kertaa! Nyt on kuitenkin käsijarru kunnossa, niin uskaltaa näyttää leimaherralle, kunhan saadaan Vectraan opetuspoljin kiinni. 

Ja jos joku ihmettelee, niin kyllä Vectrasta tulee opetusauto mulle.