Skoda Octavia hydrauliikkayksikön vaihto

Kuten arvata saatta palasi hydrauliikkayksiköstä vikakoodia antanut Skoda takaisin hoivaamme. Omistaja oli hakenut siihen purkaamolta uuden yksikön ja meidän täytyi vaihtaa se uuteen. 

Muutenhan työ on aika yksinkertainen, mutta uusi yksikkö piti ohjelmoida autoon!

Aloitimme paikantamalla yksikön, jonka jälkeen aloimme irroittamaan sitä. Yksikkö sijaitsi konetilan takaosassa, aika hankalassa paikassa. Jotta pääsimme osaan käsiksi jouduimme poistamaan esim. paisuntasäiliön pois tieltä. 

Kun vanha yksikkö oli saatu irti rupesimme miettimään, miten uusi koodataan autoon. Onneksi paikalle sattui joku VAG asiantuntija joka auttoi meitä sen kanssa.

Parametrikoodi oli molemmissa yksiköissä eri ja se piti saada muutettua. Periaatteessa vanhan koodin tilalle täytyi saada uusi. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan koodi vain aina vaihtui, kuten kuvista näkee. Saimme kuitenkin näinkin yksikön toimimaan, joten asiaan ei sen enempää kiinnitetty huomiota.

Kun uusi yksikkö oli saatu paikalleen, täytyi meidän ajaa FSA:lla yksikön ilmausohjelma. Ilmasimme siis jarrut koneen antamien ohjeiden mukaan, ja laite sai auton pyörittämään yksikkö, jolla varmistettiin, että yksikö täyttyy nesteestä, eikä sinne jää ilmaa.

Ilmauksen jälkeen auto oli valmis, ja se luovutettiin asiakkaalle.

Mersun korroosio- ongelma

Edellisessä postauksessa mainittu Astra, jäi työparini vastuulle, sillä olin itse seuraavan päivän Helsingissä.  

Palattuani kouluun pesimme aamulla jo valmiiksi tulleen Astran. Tämän jälkeen eräs metallipuolen opiskelija tuli kertomaan, että hänen Mersunsa kenaa kuskin puolelle normaalia enemmän. Menimme selvittämään asiaa ja heti näki että joku siellä on antanut periksi. Nostimme kuskinpuoleisen pyörän pyörillä olevalle alustalle, kun muuten ei paljon rattia saanut käännettyä. opettajamme ajoi mersun halliin ja aloimme tutkimaan asiaa tarkemmin.

Kun nostimme auton ylös ja saimme pyörän pois huomasimme, että oli korroosio päässyt yllättämään mersun jousilautasen.

Ilmoitimme tästä opiskelijalle ja päätettiin, että mersuun tilataan uusi osa ja hitsaisimme sen kiinni seuraavana päivänä. Poistimme vanhan jousilautasen, käyttäen kaikenlaisia työkaluja, puukosta aina rälläkkään. Suurin ongelma oli pyörän kotelossa oleva massa, joka oli lujasti kiinni pellissä. 

Yritimme saada jälkeä näyttämään mahdollisimman siistiltä, mutta eihän se sitä ollut.

Seuraavana päivänä saimme uuden osan ja aloitimme sen sovittamisen paikalleen.

Jussi sai hoitaa hitsaamisen, kun on siinä huomattavasti mua parempi.

Kun osa oli hitsattu kiinni laitoimme päälle reilusti alustamassaa, peittääksemme jälkemme ;)

Seuraavaksi sovitimme jousen paikalleen, eikä se ollut niin yksinkertaista kun voisi kuvitella. Tarvitsimme juuri tietynlaisen jousipuristimen ja vaikka sellainen olikin, ei homma oikein lyönyt leiville. Pitkän taistelun jälkeen saimme jousen paikalleen, ilman yhtäkään puristimen lautasta siellä välissä jumissa! 

Opel Astra jakopää + Skoda Octavian vikakoodin lukua

Nyt on taas oltu 3 viikkoa ammatillisissa ja hallipäiviä on kertynyt! 

Eikä oo paljon ollut aikaa kirjoittaa tänne mitään, mutta nyt teen jokaiselle autolle (joissakin useammille, kun yhteen päivään mahtuu välillä monta pienempää hommaa) oman postauksen. 

Aloitetaan H mallisen Astran jakopäällä, joka oli ensimmäinen työ tämän hallijakson aikana. 

Purettiin jakopään kotelot ja muita härpäkkeitä jakopään ympäriltä. Tuettiin myös moottori, kun otettiin jakopään päästä moottorin kannake irti. 

Paljon muuta ei tehtykkään, kun tarvitsimme Astran jakopäätä varten ajoitussarjan, mitä ei koululla ollut. Tilattiin lainatyökalu, mutta se vapautuisi vasta kolmen jälkeen. Loppu päivän pyörimme hallissa ja autoimme muita. Niin, ja luettiin yhdestä Skodasta vikakoodit.

Skoda antoi vikakoodiksi jarrujen hydrauliikkayksikön vikaa. Tutkittuamme asiaa FSA vikakoodinlukulaitteella, saimme selville, että hydrauliikkayksikössä on painetunnistin rikki. Painetunnistin on hydrauliikkayksikön yhteydessä, eikä sitä voi erikseen vaihtaa. Uusi hydrauliikkayksikkö maksoi uutena merkkiliikkeestä yli 700 euroa ja tämä ilmoitettiin asiakkaalle. Silloin asialle ei vielä tehty mitään, mutta oli mahdollista että Skoda vielä palaisi halliin. 

Sinä joka mietit autoalaa

Saimme äidinkielen tunnilla tehtävän kirjoittaa tänne blogin puolelle postauksen, joka olisi suunnattu yläasteikäiselle autoalaa harkitsevalle opiskelijalle.

Autopuoli on loistava paikka! Täällä ei olla liian tosikkoja missään ja pieni perseily on sallittua, silti pidetään huoli, että kaikkien opiskelut etenee ja selvitään koulun tuomista haasteista. Ainakin täällä Seinäjoen Törnävän opetuspisteessä. Toivottavasti muuallakin!

Ykkösluokka oli mahtavaa aikaa, oli helppoa kun oikein kukaan ei tuntenut luokasta ketään, eikä mitään valmiita porukoita ollut. Kaikki siis tutustuivat tasapuolisesti kaikkiin ja luokkahenki oli loistava! Meillä alkoi ykkösluokka yto- jaksolla (yto= yhteiset aineet) ja olihan se hieman masentavaa kun oli jo kovaa odottanut sitä että pääsee halliin ruuvaamaan. Siitä selvittiin kunnialla ja oikeastaan todella hyvä, että se oli heti alussa. Oli vielä motivaatio yläasteelta tallella. Sen jälkeen meillä oli ammatillisia ja ytoja viikolla sekasin. Joinakin päivinä siis oli vain ammatillisia ja joinakin vain ytoja. Tämä oli hiukan sekava järjestely, mutta ammatilliset päivät olivat mukava kevennys ytojen jälkeen.

Kun vihdoin pääsimme halliin aloitimme poratulkkien teon. Tämä oli todella puuduttava homma. Ei kai meidän autopuolella kuulu mitään metallihommia tehdä, oli ensimmäinen ajatus. Työ oli yllättävän vaikea ja monella meni poratulkki suoraan metalliromuun. Omanikaan ei ollut täydellinen, mutta sain sen onneksi ensimmäisellä yrityksellä valmiiksi. Nykyään tätä ei ilmeisesti enään tehdä ollenkaan.

Laittaisin tähän poratulkista kuvan, mutta valitettavasti netistä ei oikein löydy kuvia.

Poratulkin jälkeen teimme kierrelevyn ja pyörätelineen. Kierrelevy tehtiin neliön muotoisesta metallin palasta, joka hiottiin rälläkällä hiomalaikan kanssa kiiltäväksi. Tämän jälkeen siihen porattiin 2 reikää joihin tehtiin erikokoiset kierteet.

Pyörätelineen teko vaati aika monta tekovaihetta. Piti sahailla rautatankoa ja metallia muutenkin. Putkia piti myös taivutella ja joka paikkaan porailla reikiä. Myös hitsattavaa tässä työssä oli, ja se oli ehkä tälläiselle joka ei ollut koskaan aiemmin hitsannut se vaikein homma. Kun piti vielä pitää kappaleita oikeassa asennossa ja samalla täpätä osat kiinni.
Pyäräteline oli aikalailla kuvaa vastaava.

kuva etsitty googlesta

Näiden töiden jälkeen teimme vielä hitsausharjoituksia ja sen jälkeen pääsimme tekemään huoltoa autoille. Vaihdeltiin jarrupaloja ja öljyjä, harjoteltiin jakopäätä, auton pesua ja vahausta, tolpan rakennetta ja muutamina kertoina saatiin hieman isompia työmaita. Esim, kaverin Golffiin iso jarruremontti, Volvon katsastuskuntoon laittamista (tässä oli todella paljon tekemistä) ja Astraan pyöränlaakerin vaihtoa. Kaikenlaista, ei enään edes pysty muistamaan kaikkea.

Ykkösluokka oli todella antoisa, teoriatunneilla käytiin perusasioita läpi, hieman nihkeästi toki. Komponentteja ja niiden tehtäviä opeteltiin. Hallissa sai aina apua, eikä mitään tarvinnut valmiiksi osata. Yto- opettajat oivat mukavia ja kurssit oli helppo suorittaa. Tälläkin hetkellä kaipaan hieman takaisin ykköselle. Silloin koko homma oli niin mukavaa ja rentoa.

Sitten vähän kakkosluokan tunnelmia. Ykkösluokan lopulla kaikki saivat toivoa mihin erikoistuvat, vaihtoehtoina oli autosähkö, raskaskalusto ja pienkone. Itse hain autosähkölle ja tänne pääsin! Luokat siis menivät sekaisin ja olen tällä hetkellä luokkamme ainut tyttö. Tänä vuonna luokkahenki ei mielestäni ole niin hyvä, kun kaikille muodostui jo viime vuonna ne omat porukkansa joissa liikkuvat. Kakkosluokalla meillä on paljon enemmän vastuuta, hommat hoidetaan hallissa suurimmaksi osaksi itsenäisesti, eikä apua ole ainakaan nyt alkuvuodesta paljon tarvinnut. Tänä vuonna meidän on tarkoitus opetella hieman haastavempia remontteja, kytkimen vaihtoja, moottorin remontoimista yms. Näin alkuvuodesta on huono kertoa kakkosvuodesta oikein mitään, kun meilläkin on tähän mennessä ollut vain 5viikkoa ammatillisia. Nyt vain käymme asioita syvemmin läpi ja teemme hieman haastavempia hommia, ei sen kummempaa.

Amis on ollut ainakin itselle juuri se oikea paikka. Olen niin käytännönläheinen ihminen, että nautin kun täällä saa niin paljon tehdä ja tekemällä tämän homman oppii kaikista parhaiten.

Suosittelen tätä alaa ehdottomasti kaikille kiinnostuneille! En vaiihtaisi tätä reilua vuotta yhteenkään viikkoon lukio- opiskeulua tai muuta alaa. Kaikki vaan rohkeasti tutustumaan tähän alaan, jos vähääkään kiinnostaa. Ja kaikki likat myös! Kyllä täällä poikien kanssa pärjää. Näyttää nille vain, että meistäkin on tähän !

Citroen C3 Ilmastointivika & Opel Vectra C Laturinhihnan kiristin+jarrupalat

Elikkäs, meillä oli maanantai vapaa joten oltiin vaan tiistai hallissa.

Tälläkertaa aloitin päivän tutkimalla Citroen C3:sta, jossa ilmastointi ei suostunut toimimaan.

Jyri tuli jeesaamaan, kun sen työpari lähti Alavudelle hakemaan autonsa avaimia.

Alotettiin homma niin että kokeiltiin tuleeko kompressorille virtaa, ja eihän sinne tullut. Kun yritettiin selvittää miksei, niin ei saatu oikeen mitään mittaamalla, vikakoodeja lukemalla jne. irti koko hommasta.

Luettiin siis vikakoodit, mutta vikakoodinlukija ei löytänyt ilmastoinnin/ lämmityksen järjestelmää. Vain moottorinohjaukselta löytyi muutama vikakoodi, jotka eivät tosiaan auttaneet meitä ollenkaan. Poistettiin ne kuitenkin vikamuistista.

Mittailtiin myös muutamia moottoritilassa olleita sulakkeita ja vaikka mitä muuta. Mikään ei kertonut meille miksei Citroen anna kytkeä ilmastointia päälle.

Opettaja käski loppuen lopuksi katsomaan Googlesta, löytyisikö sieltä vastaavia tapauksia. Löytyihän sieltä, mutta kaikissa tilanteissa vika oli siinä, että kylmäainetta oli ollut liian vähän. Ja tämähän ei ollut tässä meidän tapauksessa mahdollista, sillä Citikan ilmastointi oli täytetty muutama päivä takaperin. 

Opettaja käski meidän jättää Citikka rikkinäisine ilmastoineen ja odotella, että koululle saapuu huoltoa vaativa Opel Vectra C.

Kerättiin siis Citikan ympäriltä koneet ja vehkeet pois ja odoteltiin joku 10min asiakkaan saapumista. Vectraan piti vaihtaa apulaitehihnan kiristin ja eteen jarrupalat.

Alotettiin apulaitehihnan kiristäjästä, Otin vanhan pois ja laitoin uuden tilalle, näin yksinkertaisuudessaan. Vaikka eihän homma niin yksinkertainen ollutkaan. En havaannu ottaa ollenkaan kuvia kun häärättiin Vectran parissa, sen kanssa kun oli vähän kiire ja hommaa riitti.

Tässä kuitenkin kuva Vectran apulaitehihnan kiristäjästä, kyseessä oli 2.2 TDi koneella oleva Vectra. 

Vanhan kiristäjän pois ottaminen ei ollut vaikeaa, mutta uuden asettaminen paikalleen olikin sitten aikamoista. Voimaa tarvittiin jotta toinen kiristäjän pulteista saatiin kierteille.

Kun hihnan kiristin oli vaihdettu aloitimme jarrupalojen vaihdoin. Tässä hommassa ei tainnut paljoa puoltatuntia kauempaa mennä. Otimme vain satulat irti, poistimme vanhat palat ja vaihdoimme uudet.

Kun homma oli valmis laitoimme Vectran nippuun ja siivosimme työpisteemme. 

Päivä oli kokonaisuudessaan mukava, Citikan kanssa vaan ei oikein saatu mitään aikaan, kun molemmat olivat hieman kokemattomia ilmastoinnin ja mittaamisen suhteen. Mutta Vectran parissa oli mukava työskennellä, vaikka apulaitehihnan kiristäjän kanssa vähän vastustikin!

Oma auto hallissa Opel Vectra A

Tosiaan tein maanantain ja tiistain omaa A Vectraa hallissa. Siitä oli käsijarruvaijeri poikki joten vaihdoin ne koululla.

Vectran käsijarrusysteemi on ensimmäisellä silmäyksellä todella vaikea ymmärtää, mutta kun hetken miettii ja tuumailee niin sen hoksaa kyllä. Käsijarrukahvalta lähtee yksi vaijeri jonka jälkeen tulee yksi pitkä vaijeri joka menee oikealle takapyörälle asti, Pitkä vaijeri ja lyhyt vasemmalle takapyörälle menevä vaijeri on yhdistetty toisiinsa metallisen osan avulla ja lyhyen vaijerin päässä on kierretanko jolla vaijerin kireyttä säädetään. Tätä on tosi vaikea selittää ymmärrettävästi pelkin sanoin.

Yllä olevassa kuvassa näkyy se metallinen osa joka yhdistää vaijerit. Pitkä vaijeri menee osasta läpi ja siitä oikealle takapyörälle. tuo kierretappi on lyhyemmän vasemmalta takapyörältä tulevan vaijerin pää joka kiristetään mutterilla tuohon metalliseen osaan. Tuskin kukaan tästä ymmärsi, mutta siirrytään itse työhön.

Pitkä vaijeri oli poikki, mutta olin ostanut molemmat vaijerit ja vaihdoin ne. Ja olihan se lyhytkin vaijeri jo melkein poikki, eli onneksi en säästänyt tällä kertaa! Homma oli oikeastaan yksinkertainen, tottakai muutama asia vastusti ja niitä oli mm. vaijerin löysääminen ja ''ohjainmuovien'' irroitus ja paikalleen laitto. Ja siis en keksinyt noille ''ohjainmuoveille'' oikeaa nimeä, mutta tässä kuva.

Molemmissa vaijereissa oli siis tuollaiset ja ne piti laittaa tukivarsissa oleviin pidikkeisiin, jotta vaijeri kulkee oikein. 

Sain vaijerit jo maanantaina vaihdettua, mutta säätö tuotti ongelmia. Kun säädin jarrukenkiä lähelle rumpua, tuntui oikean takapyörän rumppu laahaavan koko ajan, no laitoin säädön nollaan siltä puolelta, koska luulin kenkien laahaavan rumpua vasten. Kun kokeilimme käsijarrua dynamometrillä totesimme että oikean takapyörän jarruvoima on olematon. Päivä oli kuitenkin jo lopuillaan, joten ajoimme Vectran takaisin nosturillle odottamaan seuraavaa päivää.

Tiistaina aloitin avaamalla Vectran oikean takapyörän jarrut, heti kun otin satulan irti (tässähän on ns. ''levyjarrurummut'' takana, jossa siis vain käsijarru toimii rumpuratkaisulla) tajusin että se onkin ollut se joka laahaa, ei jarrukengät. Avasin rummun silti, koska kenkien säätö oli jumittunut. Purin kaiken kerran pois paikaltaan, laitoin säädön liikkumaan ja kasasin takaisin. 

Tässähän täytyy avata napamutteri, jotta rumpu saadaan irti, säädin siis vielä laakerivalyksen ennen kenkien säätöä. Kun kaikki oli säädetty, laitoin pyörän kiinni ja Vectra oli nipussa. 

Ei muuta kun auto jarrudynamometrille ja sormet ristissä toivoa että se on nyt hyvä. Ja olihan se! 

Kerrotaan nyt tähän loppuun vielä se, että kun Vectrassahan on madallussarja ja onhan se aika matala. Opettajamme meinasi ensin että se olisi ajetty 1- pilarinosturille, mutta kiinnihän se siihen jäi ! Nosturin tassussa oleva pultti juuttui runkopalkissa olevaan reikään ja saimme puoli tuntia tapella ennen kun saimme sen irti nosturista! Onneksi oli vain runkopalkki, ettei öljypohja!

Sellasta tällä kertaa! Nyt on kuitenkin käsijarru kunnossa, niin uskaltaa näyttää leimaherralle, kunhan saadaan Vectraan opetuspoljin kiinni. 

Ja jos joku ihmettelee, niin kyllä Vectrasta tulee opetusauto mulle. 

Ford Mondeo öljynvaihto & Renault Clion tutkiskelua

Tosiaan maanantaina en ollut koulussa joten tälle viikolle tuli vaan yks hallipäivä. Mutta mahtuuhan siihenkin jo paljon !

Alotin Kimin kanssa öljynvaihdon Ford Mondeoon. Kim oli tehnyt Mondeolle jo edellisenä päivänä neipyöräsuuntauksen ja koska Kimin pari ei ollut koulussa, laitettiin mut sen kanssa hoitamaan Mondeo loppuun.

Aamulla tuskailtiin kun edellisenä päivänä tilatut öljyt ja öljynsuodatin ei ollut saapunut. Luotettiin kuitenkin siihen että ne ysin kuormassa saapuu. Valutettiin Mondeosta öljyt pois ja poistettiin vanha öljynsuodatin. Kaikki sujui ihan hyvin, öljynsuodatin oli vaan hiukan hankalassa paikassa. Onneksi sen sai lopuksi ihan käsin auki. Kun vanhat öljyt oli valutettu, etsittiin roppuun uusi kumitiiviste ja laitettiin se kiinni. Putsailin vielä öljynsuodattimen paikkaa siinä suodatinta ja oljyjä odotellessa.

No kun ei tilausta kuulunut tehtiin Mondeosta työmääräys. Sitten öljyt ja suodatinkin löysi perille!

Laitettiin uusi öljynsuodatin paikoilleen ja uudet öljyt koneeseen. Tässähän oli päässyt käymään vielä niinkin että tilattua oljyö oli vain 4l kun Mondeon öljytilavuus oli 4,25l. No kysyttiin opettajalta että mitä tehdään, ja koska tilatut öljyt olivat maksaneet n. 80 euroa, päätettiin laittaa puuttuva määrä öljyä koulun järjestelmästä.

Kun Mondeoon oli saatu öljyt ja sitä oli käytetty hetken aikaa kysyi opettaja Kimiltä onko jarrupalat tarkistettu, kun asiakas oli niin halunnut. Se oli jäänyt tekemättä joten jouduttiin vielä ottamaan pyörät irti ja tarkistaa palat. Palat ei olut enään kovin hyvässä kunnossa, mutta kyllä ne vielä menetteli.

No laitettiin Mondeoon pyörät kiinni ja se ajettiin pihalle. Seuraavaksi saatiin työn alle Renault Clio.

Clio piti vain tarkistaa läpikotaisin, että mitä kaikkea vikaa siitä löytyykään. Ensin huomattiin että valot toimii vähän miten sattuu ja kun auton käynnisti ei avain palautunut startti- asennosta takaisin normaali- asentoon. Tarkistettiin auto läpikotaisin ja pieniä vikoja siitä tuli siinä pikkuhiljaa esille. Muutama polttimo oli rikki, takaluukun lukkopesä oli irti, kallistuksen vakaajan tukitankojen kumit oli huonossa hapessa....

Clio myös purkasi akkua ja huomattiin että akku oli aika hapettunut, joten pestiin se.

Kun kaikki oli tarkistettu piti meidän vielä ottaa Cliosta päästöt, eihän nekään ollut kunnossa. Pakoputki vuoti keskeltä ja lambda- arvo  oli pielessä.

Päivä oli siis oikein mukava, Clio toi piristystä päivään vaan olemalla niin paska! 

Toyota Yaris huolto & Honda Civicin kuikuilua

Elikkäs maanantaina alotettiin kakkosluokan eka hallijakso. Mitään kuvia en nyt tähän vielä oikein saa kun ei havaannu niitä napata näin ekoina päivinä.

Aloitettiin kuitenkin Jussin kanssa imusarjan tiivisteen vaihto ja 190 000km määräaikaishuolto Toyota Yarikseen. Ensin vaihdettiin imusarjan tiiviste ja se oli nopea homma, imusarja irti, vanha tiiviste pois ja uusi tilalle.

Tämän jälkeen ulostettiin autodatasta huoltolista ja edettiin sen mukaan. Tarkistettiin siis valot, jarrut, alusta ja paljon muuta. Vaihdettiin siihen myös öljyt.

Tässä nyt kuva Yariksen vakaajan tukitangost

Öljynvaihdon jälkeen tarkisteltiin alustan kuntoa ja huomattiin että vakaajan tukitangot oli tosi huonossa hapessa. Ilmotettiin tästä opettajalle ja se käski tilata uudet.

Tehtiin sitten tilaus, jonka jälkeen otettiin vanhat irti.

Homma sujui tosi huolettomasti kun yhteistyö toimi. Toinen vanhoista tukitangoista toki meni poikki, mutta onneksi se ei enään siinä vaiheessa haitannut.

Kun vanhat tukitangot oli saatu irti alkoikin päivä olla aikalailla pulkassa. Siivottiin halli ja lähdettiin kotia kohti.

Tiistaina alotettiin heti aamusta niitten uusien tukitankojen asennus. Siinä ei onneksi kauaa mennyt ja sen jälkeen vielä pestiin Yaris.

Pesun jälkeen saatiin hommaksi nelipyöräsuuntaus Renault Clioon. Asetettiin autoon mittapäät ja säädettiin aurausta, kun se oli hieman pielessä.

Tässäkään hommassa ei kauaa mennyt, kun mikään ei oikeastaan vastustellut.

Renaultin nelipyöräsuuntauksen jälkeen meidän piti kahden muun luokkalaisen kanssa kattoa vähän yhtä mopoautoa.

Todettiin siinä sitten että startatessa se roiskii öljyä öljytikun reiästä ja sille ei sitten tehty sen enempää.

Siinä sitten autoin hieman Jyriä Honda Civivin valojen suuntauksessa. Lopuksi kävi niin että kun ei oikein enään hommaa ollut, tein Civicin Jyrin kanssa loppuun. Suunnattiin siis valot ja tarkistettiin onko jarrupaloissa ja -levyissä vielä pintaa.

Jarrupalat oli joka nurkassa vaihtokunnossa, joten ilmoitettiin siitä opettajalle. Tämän jälkeen kasattiin Civicci ja aloitettiin hallin siivous.

Kaksi ekaa hallipäivää meni todella mukavasti, oli jo kovaa kaivannut takaisin tonne autojen pariin halliin !

Tästä ekasta postauksesta nyt tuli vähän raaka, kun on tämä homma vielä hakusessa eikä kuviakaan ollut.

Ensimmäinen postaus

Kerrotaan nyt ensin vähän taustatietoja, niin saadaan homma sujuvasti käyntiin.


Olen Tia, 17- vuotias autoalaa Seinäjoella opiskeleva nuori.
Asun itsekkin Seinäjoella poikaystävän kanssa ja kotoa löytyy myös koira ja kissa.
Harrastuksiin kuuluu kaikenlainen autojen kanssa puuhailu, niiden korjaaminen ja niillä rääsäily.


Blogiin aion kirjoittaa opiskeluistani, suurimmaksi osaksi hallissa tehdyistä töistä.